Vintin rakentaminen varastokäyttöön

Meidän vintissä on sellaiset kattotuolit, että vintin rakentaminen asumiskäyttöön ei ole mahdollista. Tämä harmittaa. Toisaalta varastotilan lisääminen kiinnosti niin paljon, että toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja rakensin vinttiin lattian. Asensin ensin kiinteät taittuvat portaat. Olin aikaisemmin kerran jäänyt roikkumaan käsistäni vintin suuaukolle kun alumiinitikkaat olivat liukunut alta pois. Taittuvat tikkaat (Meister Holz) ostin Bauhausista 89 eurolla. Vasta jälkikäteen tajusin, että ne oli tarkoitettu sisäkäyttöön. Meillä tikkaat ovat kuivassa mutta kylmässä tilassa. Täytyy käsitellä ne jollain homeenesto tms. aineella, jotta ei tulisi laikkuja vuosien varrella.

Bauhausin tikkaat asennettuna

Meidän käyttöön nämä tikkaat ovat mukavat. Olemme molemmat alle 72 kiloisia ja meidän painosen alla tikkaat tuntuvat kestävän. Mutta kun vajaa satakiloinen astuu tikkaille, minusta ne nytkähtävät epämiellyttävästi. Kaiketi ne kuitenkin normaalipainoisen kantavat. Valmistaja sanoo, että kantavuus on 150 kg.

Tikkaiden asentaminen onnistui hyvin yhden naisen voimilla ja minun osaamisella. Soitin Bauhausin asiakaspalveluun asennusta tehtäessä kerran kun halusin varmistaa, että olisiko paketissa pitänyt olla ruuvit kiinnistystä varten. Ohjeissa luki (kovin varoituksin höystettynä), että käytä ainoastaan paketin mukana tulleita ruuveja. Kiinnitysruuvit piti olla omasta takaa.

Vintin lattiaa varten tein koolaukset kakkosnelosesta. Tein ne vähän liian tiheään, mutta minulla on tapana rakentaa asiat vähän liian tukevasti ja ylimitoittaa sekä puutavaran, kulmaraudat ja ruuvit.

Koolauksen ja eristevillan väliin jäi noin 15 cm väli

Ostin tyttären kanssa isännälle isänpäivälahjaksi uuden akkuporakoneen kärkisarjan. Halusin Makitaa, koska muutkin laitteet ovat meillä Makita -merkkisiä. Makitan koneet ovat loistavia! Nainenkin pystyy huonommilla käsivoimilla tekemään töitä kun itse koneessa on vääntöä tarpeeksi. Huomaan että huonommat voimat johtavat siihen, että saan tuhottua tai vähintään huonoon kuntoon myös torks -kärjet. Olinkin yllättynyt miten huono Makitan kärkisarja oli. Kärki pyörii ruuvissa. Kärki pysyy kiinni magneetilla, mutta jäi minulla herkästi ruuviin kiinni porauksen jälkeen. Kun sitten porasin hämärässä vintillä lasivillan väliin jäävään kakkosneloseen kiinni, oli kärkeä ikävä etsiä lasivillan seasta. Joko on käyttäjässä vikaa tai sitten Makitalta tämä on vain huonosti suunniteltu tuote.

Käytin katossa olevan aukon suurentamiseen Makitan monitoimikonetta. Se ei olisi ollut välttämätön, mutta kun sellainenkin peli taloudesta löytyi, päätin että let's give it a shot. Terät purevat puuhun jos kyse on esim. taltan jäljen siistimisestä, mutta ei niin hyvin laudan katkaisuun. Mutta sain homman siististi alkuun monitoimikoneen terällä ja isomman työn tein lautasahalla.

Olin valmistautunut katkomaan kakkosneloset käsisahalla, mutta huomasin että siinä menee ikä ja terveys. Aijankäyttöä piti yrittää tiivistää kun 7-kuukautinen tyttö vaati tasaisin väliajoin huomiota (ja maitoa). Otin siis käyttöön jiirisahan, joillaista en ollut itse käyttänyt aikaisemmin. Mieheni kanssa olen sitä käyttänyt, mutta nyt mies oli töissä eikä päässyt opastamaan. Sain sen helposti kuitenkin käyttöön kun hetken aikaa tutkin konetta. Minulta vaatii kärsivällisyyttä että odottaa terän pysähtymistä ennen kuin ottaa laudan pois tason päältä. Muuten lauta pomppaa herkästi.

Asentamani lattialauta oli K-Raudan mökkilattialautaa, joka oli hinnaltaan hiukan edullisempi kuin Bauhausin tai Byggmaxxin laittialauta. Asentaminen olisi ollut helppoa jos kyseessä olisi ollut lattia ilman ylimääräisiä tolppia. Mutta kun erisuuntaisia tukipuita oli noin metrin välein jokaiseen suuntaan, joutui tekemään paljon lovia lautaan ja asettelemaan laudoitusta. Pontattu lauta teki työstä mielenkiintoisen ja hauskaa hommaahan tuo oli! Rakoja tuli kuitenkin paljon ja lattia narisee. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että lattia on valmis ja vintin käyttö on nyt helpompaa ja nopeampaa uusien tikkaiden vuoksi.

Takkakasettien ja -sydämien hinnat vajaassa 3000 eurossa

Tarjouksia takkasydämistä ja -kaseteista on nyt saatu ja pari asiantuntijaa on käynyt paikalla.

Selvisi, että takkasydän ja takkakasetti ovat eri asioita ja meillä tämä ero vaikuttaa päätökseen. Takkasydämen ulkopuolelle ja takan sisäreunan väliin jää ilmatilaa 5-10 cm (takan etulaitaan tulee ritilikkö). Ilma kiertää välitilassa ja tulee ulos lämpimänä. Samalla lähtee kiertämään myös takan sisäseinässä jo ollut pöly, noki ja muu irtoava lika. Nämä epäpuhtaudet siirtyvät ainakin jollain aikataululla huoneilmaan.

Tätä emme halua ja sen vuoksi kyseeseen tulee vain takkakasetti. Siinä lämmin ilma kiertää ja muodostuu takkakasetin rakenteissa ja takan (nokinen) sisäseinä jää peittoon. Takkakasetin asentaminen on helpompaa. Kasetti nostetaan paikalleen ja laitetaan hormiputket tiivisteineen. Takkasydämen asentaminen vaatii sen, että sydämen yläpuolelle takan seinään tehtäisiin reikä, josta lämmin ilma puskee ulos. Myös takkasydämen alle tulisi jäädä ilmareikä, joka tarvitsee piikata.

Vähän meitä mietityttää kuinka paljon joudutaan piikkaamaan ja rikkomaan takan rakenteita asennuksen yhteydessä. Minua ei huvita juuri tällä hetkellä saada suurta määrää tiilipölyä siivottavaksi. Tästä syystä takkakasetti olisi kätevä.

Tässä saatuja tarjouksia.

Tarjous 1:
Wanders 60 front -takkakasetti asennettuna tarvikkeineen 2600 euroa (sis alv). Toimitukseen sisältyy takkakasetti, liitosputki ja muuraustarvikkeet. Asennustyö sisältää kasetin asennuksen ja liittämisen hormiin. Ei erillisiä rahtikustannuksia.

Tarjous 2:
Hormic takkasydän mittatilauksena tehty 2150 euroa + tarvittaessa rahti tai asennus. Lisäksi asennus noin 460 euroa (sis rahti).

Tarjous 3:
Tulituote Oy:n Contura i5 takkasydämen hinta ei ole vielä tiedossa.

Luonnollisestikin Netrauta ei tee mittauskäyntejä kohteessa. Heillä ei ole myöskään asennuspalvelua tai yhteistyökumppaneita asennukseen.

Tuli myös keskusteltua ammattimuurarin kanssa varaavan takan muuraamisesta, jolloin vanha purettaisiin pois. Jos muuraa uuden takan, tulee lämpö myös muualle kuin takkahuoneeseen. Takkakasetin lämpö kuumentaa takkahuoneen ja lämmin ilma leviää ilmalämpöpumpun vuoksi. Näin olemme ainakin päätelleet.

Uuden takan hinta pyörisi kaikkinensa noin 3000 eurossa (muuraustyö ja tarvikkeet) eli hyvin paljon samaa hinta kuin takkasydämellä ja –kasetilla. Mutta vaivaa siitä olisi erityisesti siivoamisen ja paikkojen suojaamisen näkökulmasta. Muuraamiseen menisi noin seitsemän päivää sekä lukuisia päiviä valmisteluun ja siivoamiseen. Tiedän kokemuksesta, että hienojakoinen pöly (purusta ja piikkaamisesta) menee joka puolelle ja sitä löytyy vielä vuosienkin päästä mm. kirjahyllyn sisältä.

Hinnat tuntuvat olevan aika tasoissa, mutta opittu on matkan varrella monta asiaa. Eräs tuttu asensi takkakasetin Helsingissä ja sen hinta asennuksineen oli 2700 euroa + rahti. Me emme ole päätöksiä vielä tehneet.

Takkasydän lämmityskustannuksia laskemaan

Meillä on kaupungissa avotakka, jota käytetään harvoin. Se ei varaa lämpöä, joten jos takkatulen lämmöstä haluaa iloita, tulee istua aivan takan edessä. Luin jokin kuukautta sitten, että avotakka voi pakkaskeleillä jopa syödä asunnon lämpöä tai siis laskea asunnon lämpötilaa.

Takkasydän toisi lämpöä ja takkaa tulisi käytettyä useammin. Lämmityskustannukset laskisivat ainakin jonkin verran, vaikka toki alkuinvestointi on tuntuva. Takkasydän taitaa olla sama asia kuin takkakasetti. Tarjouspyynnöt lähetin seuraaviin yrityksiin:

• Lämpömaa jolta meidän tutut tilasivat takkasydämen vähän aikaa sitten
• Takkamestarit jolla useampia takkasydän vaihtoehtoja. Heidän kotisivuilla oli yhteydenottolomake, jota käytin.
• Tulituote Oy
• Takkamaailma johon soitin ja jätin sinne soittopyynnön. Heidän kotisivuilla ei ollut sähköpostiosoitetta, jonka vuoksi en voinut copypastata tarjouspyyntöäni heille lähetettäväksi. 
• Keddy takkasydämien jälleenmyyjälle 
• Netraudan myyntipalveluun. En tiedä tuleeko sieltä erillistä tarjousta, onko mittaus- ja asennuspalvelua, mutta katsotaan...

Kahdelta yritykseltä tuli vastaukset noin vartin sisällä, mikä on mielestäni mukavaa.

Meidän takka on 56 cm leveä, 57 cm korkea ja 41 cm syvä. Takan etusivu on viisto ja luulen että takkasydän tulee pienimpien mahdollisten mittojen mukaan.

Täällä Mökkikeskuksen kotisivuilla oli sopiva video, josta sai kuvaa miten takkakasetti asennetaan. Tilaaminen on helpompaa kun tietää vähän miten homma asennetaan.

Katsotaan millaisia tarjouksia tulee!

Grillin rakentaminen - suunnittelu alkaa jo nyt

Mökin pihalle olisi kiva saada tiilistä valettu grilli muurinpohjapannun käyttöä varten. Tällä hetkellä käytössä on vanha saunan kiuas (taas!). Se on kallistettu hiekan päälle ja vähän rautasahalla sahattu, jotta Muurikkapannun saa asetettua sen päälle ja tulen pannun alle. Ei ihan käytännöllinen eikä ainakaan kaunis ilmestys mökin pihalla!

Haluaisin valaa kevyehkön grillin tähän tyyliin.

Kuvassa: Tarve ei kylläkään ole yhtä hienolle pinnalle. Kuvan lähde

Nyt pohdinnassa on, voinko käyttää ilmaiseksi saatuja tiiliä (ks alla) vai pitääkö ostaa tulitiiliä. Pitäisin ajatuksesta, että tähän projektiin ei tarvitsisi laittaa euroja vaan ainoastaan työtunteja. Missä vaiheessa tavalliset tiilet halkeavat jos käytän niitä tulitiilien sijasta?

  
Perusohje valamiseen lienee tämä: "Tarkista mitoitus ennen varsinaisen muuraustyön alkua asettamalla ensimmäisen kerroksen tiilet ilman laastia laatan päälle. Sekoita sen jälkeen muurauslaasti lisäämällä valmistajan ohjeiden mukainen vesimäärä kuivalaastiin. Lasti voidaan sekoittaa tilavassa astiassa tai betonimyllyssä. Muuraa tiilet laastilla alustaan ja päistä toisiinsa."

Tällainen grilli (ks kuva alla) on liian suuri meille eikä ole järkevää kun kerran pohjatyöt on tehty vähän kevyemmällä kädellä. Meillä on valmiina hiekka-alue jonka alla on kovaa maata. Ei onneksi savea.

Kuvassa: ohje Rakentaja.fi -sivuilta 

Edellisessä kuvassa on hienosti kuvattu mitä rakenne vaatii. Katsotaan nyt miten tilanne etenee. Ja pohditaan, kannattaako tehdä ylipäätään jos materiaali on aivan väärä.

Ostoksilla - soraa pihatien pohjalle

Tuleva ruoppaus meidän mökkirannassa tarkoittaa, että pihatiellä ajaa telaketjukoneita ja muita pakettiautoa painavampia autoja. Tie tarvitsee lisää soraa ja selvityksessä oli, mistä sitä saa ja millä hinnalla.

Kymenlaaksossa nopealla googlauksella löytyi seuraavia yrityksiä:
Jarmo Toikka Ky, Inkeroinen
T Kuokka Ky, Ravijoki
Kaivuriurakointi Iivari Oy, Virolahti
Sammalisen Sora Ky, Virolahti

Jarmo Toikan kotisivut ovat hyvät, koska siellä on autettu tilaajaa ymmärtämään määriä ja mikä sora sopii eri tarkoituksiin. Lähetin Toikan kotisivujen kautta sähköisen tarjouspyynnön. Hän soitti minulle noin neljä tuntia myöhemmin. Tarve (kuinka monta kuutiota) selvisi ja sain asiallisen tarjouksen.

Mielestäni näin maalikolle riittää tieto, että 1 m3 (eli yksi kuutio) soraa, hiekkaa tms painaa 1500 kg (eli 1,5 tonnia). Aikaisemmin tilasin 11 kuutiota välpättyä soraa ja se maksoi veroineen noin 160 euroa. Tämä tuli paikalliselta yrittäjältä. Nyt Toikan (hiukan pidemmän matkan päästä) tarjous oli vähän kalliimpi ja kuljetukselle tulisi hintaa vajaa 100 euroa.

Aikaisemmin tosiaan tilasin välpättyä soraa (ks kuva alla) ja se sopi tiehen hyvin. Siinä oli pääsääntöisesti karkeampaa hiekkaa ja peukalon kokoisia kiviä. Lisäksi joukossa oli nyrkin kokoisia kiviä sekä myös reiluja kivenmurikoita. En tiedä onko tämä "tyypillistä" välpättyä soraa, mutta ainakin se on tiivistynyt tien pohjalle erittäin hyvin. 

Soittokierroksen jälkeen ja tarjoukset saatuani päätin jäädä odottamaan talven tuloa. Talvella maa on roudassa ja silloin on mukavampi ajaa isolla kuorma-autolla pihaan. Jos tielle ajaa nyt 20 tonnia painavalla autolla, ollaan herkästi taas tien laidassa. Näin on käynyt ennenkin (ks. kuva). Alkukesästa yksi kuorma jouduttiin kippaamaan keskelle pihatietä, mutta onneksi kuorma-auto lähti irti tien reunalla olevasta pehmeästä maasta.

Kuvassa: sorakuorma keskellä tietä - lapioinnin jälkeen pihasta pääsi ajamaan pois.

Majan rakentaminen ja liukumäki vanhasta kiukaan pellistä

Meidän esikoinen, kohta kolme vuotta täyttävä tyttö, tykkää juosta ja kiipeillä. Toisin kuin monet ikätoverit, hän on tarkka ja harkitsevainen touhuissaan. Hän oppi kävelemään melko myöhään, mutta ei ole koskaan kaatunut tai pudonnut mistään. Uskallan siis antaa hänen juosta ja touhuta mökin pihalla vapaasti vaikka vaaran paikkoja löytyy. Tein niitä jopa lisää!

Rakensin hänelle majan puuhun keväällä. Tarkoituksena oli tehdä se mahdollisimman pienellä budjetilla. Aloitin siitä, että laitoin pari kakkosnelosta suurempaa lautaa koivunhaaraan tukevasti kiinni. Hiljalleen rakensin portaat sekä liukumäen. En ruuvannut mitään kiinni puun runkoon, jotta puu ei vahingoituisi. Olen kova käyttämään kulmarautoja, joten niitä kului tähän pieneen hankkeeseen varmaan 20 kpl! Tosin nekin olivat jääneet yli aikaisemmista hankkeista, eikä erikokoisten kulmarautojen hankintahintaa kannattanut laskea tähän budjettiin.

Lautojen kiinnityksissä käytin rosteriruuveja. En sen vuoksi, että niitä olisi juuri tarvittu vaan koska niitä sattui olemaan ostettuina. Täytyy myöntää, että on vähän rahantuhlausta käyttää 20 euroa majan ruuveihin. Mutta toisaalta kun lapset kasvaa, kaiken järjen mukaan nämä ruostumattomat ruuvit voidaan käyttää uudestaan. Sehän kai rosteriruuvien idea on, että ne eivät ruostu.

Liukumäkeä en on kauheasti piirtänyt tai mitannut etukäteen, koska en uskonut tämän hankkeen kohdalla suunnitelmien toteutumiseen. En luottanut siihen että saisin käytössä olevaa peltiä (vanha saunan kiukaan suojapelti) taivutettua siten kun haluaisin. Niin kävikin. Pelti taipui erittäin huonosti enkä saanut leikattua sitä siististi - kaikki tämä suhteessa käytettyyn aikaan.

Ostin Bauhausista suurimmat mahdolliset peltisakset. Niiden käyttäminen osoittautui hankalaksi eikä sormissa tuntunut olevan voimaa tarpeeksi, että olisin oikeasti saanut leikattua peltiä. Siis tein kompromisseja, jotka näkyvät lopputuloksessa (ks. kuva).

Kuvassa: Itsetehty liukumäki käytetystä materiaalista pienellä budjetilla.

Liukumäen kaltevuus on melko sopiva. Liukuminen on ollut mieleistä sekä kesävieraille (joita viime kesänä oli melko paljon) että omalle lapselle. Tulevana kesänä 2016 majaan rakennetaan seinät ja katto, mikäli hanke vielä kiinnostaa meidän esikoista. Nelivuotias osaa jo itsekin ottaa lautasahan käteen!

Kuvassa: Alussa liukumäen alla oli pehmusteena mattoja, mutta ne jäivät pois kun sade kasteli.

Saunanlauteiden rakentaminen - aputyttönä, lapsenlikkana ja muonittajana

Viime viikonloppuna rakensimme mökin saunaan uudet lauteet. Kunnioitimme vanhaa, mutta teimme lauteista turvallisemmat lapsille. Esikoisemme oli jo tottunut vanhoihin vaarallisiin lauteisiin, mutta nyt on mukava ottaa vastaan myös vierailevia lapsia.

Yleisesti ottaen mökin remontoinnissa pyrimme aina kunnioittamaan vanhaa ja niitä, jotka mökin rakensivat 60-luvun lopussa. Vuosien varrella olemme käyneet mieheni kanssa usein keskustelun mitä mökillä voi tehdä uusiksi ja kuinka radikaalisti uudistaa. Kaapin paikan määrää mies ja hänen kantansa on pääsääntöisesti "xx asia on aina ollut näin, joten se tulee niin olemaan myös tulevaisuudessa". Sen jälkeen asiasta keskustellaan ja muutoksia on toki tehty.

Saunaan jätettiin vanhat hienot tummuneet seinät, joista pihka on valunut hienosti. Lauteet tehtiin uudesta kuusimateriaalista. Ostin Bauhausista enkä läydä heidän kotisivuilta kyseistä tuotetta enää (se löytyi Starkista). Bauhausin verkkokauppa taitaa olla aika uusi ja kaikkia tuotteita siellä ei ole. Laudelauta -hakusanalla löytyy Bauhausista kaikkea saunatilpehööriä...

Hinnaksi lauteille on tullut tähän mennessä noin 150 euroa sis. puu ja ruuvit. Ruuvit piti olla rosteria, jotta eivät ruostu (hinta noin 40 e/paketti). Ruuvien menekki oli melko suurta kun niitä kului noin 200 kpl! Laudelautoja kului 15 kpl ja niiden pituus 193 cm.

Minä olisin halunnut tehdä lauteet jo aikaisemmin kesällä ja silloin olisin käyttänyt lautasahaa. Mieheni on tarkka ja vain jiirisahalla leikatut laudat tulivat kyseeseen, joten hän otti lopulta työn hoitaakseen. Minä siis toimin aputyttönä, lapsenlikkana ja muonittajana päivän aikana.

Aikaa työhön kului noin seitsemän tuntia, josta yllättävän paljon meni siihen että valitsi laudoista parhaimmat ylälauteiksi ja toiseksi huonoimmat alalauteeseen. Laudat olivat kieroja jokaiseen suuntaan. Kieroista laudelaudoista käydään myös keskustelua muualla, kuten täällä Kotiverstaan palstalla. Eri näkemyksiä löytyy siitä meneekö laudat kieroon vielä lisää vuosien varrella. Ruuvimme olisivat voineet olla 5 mm pidemmät, jolloin ne olisivat menneet vähän syvemmälle puuhun. Luonnollisesti ruuvit laitettiin alta kiinni, jotta eivät jää polttelemaan saunojaa.

Työ jäi vielä kesken. Seuraavaksi täytyy selvittää miten tehdään kaide ja kuinka korkealle se ulottuu. Luulen, että malli tulee olemaan tätä luokkaa (ks. kuva alla)

Kuvassa: Malli jolla kaiteet meidän saunaan tehdään. Kuvan lähde löytyy tästä 

Todennäköisesti kaide tehdään vasta ensi kesänä, koska syksyllä koneiden käyttö ulkona on hankalaa. Syksyllä sateen vuoksi pitää koneita suojata ja se vie aikaa työskentelyltä. Syksyllä on mukava ottaa mökillä rennommin ja nauttia kesän työn tuloksista!

Ruoppauksen suunnittelu - tavoitteena ranta uintiin ja veneelle

Mökkimme merenranta on tiheää kaislikkoa, jossa ei voi uida. Tavoitteena on palauttaa ranta siihen kuntoon kun se oli puoli vuosisataa sitten, jolloin ranta oli lähempänä mökkiä. Nyt kun kaksi mökkinaapuria on myös kiinnostunut omien rantojensa ruoppauksesta, on homma vihdoin lähdössä liikkeelle. Äitiyslomalla on aikaa selvitellä asiaa ja tieto on lisääntynyt vähitellen. Jokainen uusi keskustelu eri tahojen kanssa tuo uutta näkökulmaa. Tässä käyn läpi keskeisiä ruoppauksen liittyviä asioita, jotka auttoivat meitä selvityksessä eteenpäin.

Lähdimme liikkeelle rannan ja tontin rajojen selvittämisestä, jossa auttaa mm. Paikkatietoikkuna. Maastosta rajamerkkien löytäminen on haastavaa kun vuodet ovat kuluttaneet ja peittäneet pieniä rajamerkkejä kivissä.

Monesti rantaan on muodostunut vuosikymmeninä vesijättömaata. Vesijättömaa voi olla myös kulkukelpoista, jolloin sen lunastaminen tulee kyseeseen. Maanmittauslaitoksen virkamiehen kutsuminen paikalle maksaa reilusti. Tähän meidän ei tarvinnut ryhtyä, joten en tiedä kuinka paikkansapitävä on hintaluokka noin 1000 euroa/mittaus.

Rantaa ei kannata ruopata niin syväksi, että muodostuisi ”kuoppa” rannan lähettyville ja väylä ulos merelle olisi matalampaa. Syvät rannat kasvavat umpeen nopeasti, jolloin ruoppaukseen kuluisi rahaa turhaa. Itse haaveilin aluksi kaksi metriä syvästä rannasta, mutta se ei ole mahdollinen.

Paikallisia ruoppausfirmoja on Kymenlaaksossa useita ja tarjouksia pyysimme kolmelta. Yrittäjät toivat näkemyksiään esille vähän eri kantilta. Jokaisella on eri koneita, joiden kapasiteetti vaihtelee ja sitä myöden mahdollisuudet toteuttaa hanke. Tarjoukset saimme niin, että niissä oli eritelty kunkin mökkiläisen rannan ruoppaus erikseen ja kaluston kuljetus erikseen. Yrittäjät arvioivat ruopattavan kuutioiden määrää sekä kuluvaa työaikaa. Kaikki yrittäjät olivat pieniä tai yhden miehen yrityksiä, jotka hahmottivat kokonaisuuden hyvin, koska ovat itse myös toteuttamassa ruoppausta.

Telaketjukoneiden kuljetus proomulla paikan päälle maksaa paljon. Kun puhutaan syksyllä tai keväällä tehtävästä ruoppauksesta, on vesireittejä pitkin kuljetus mahdollista. Talvikohteisiin koneet voidaan ajaa maita pitkin, mutta toteutuminen on epävarmempaa. Yksi yrittäjistä sanoi, että hänellä on odottamassa kaksi ruoppauskohdetta, joita ei ole voinut toteuttaa viimeisenä kahtena talvena kun meri ei ole mennyt jäähän.

Tarkoitus on, että jokainen kolmesta mökistä tekee sopimuksen ruoppauksesta erikseen yrittäjän kanssa. Tällä vältämme mahdolliset sekaannuksen, mikäli mutkia tulee matkaan yhden rannan kohdalla.

Ihan tarkkaa tietoa tarjousvaiheessa ei saatu siitä, millainen pohja (hiekka, savi tai jotain muuta) lopulta tulee merenlahdella vastaan. Pohjaa koitettiin rautakangella ja kovaa (hiekka)maata tuli vastaan noin metrin syvyydessä. Pitkä 8-metrinen harjateräs voisi olla hyvä upottaa maahan ja katsoa mitä tulee vastaan. Pidemmällä rannassa on savimaata. Olennaista on, että yrittäjät katsoivat pohjan ylipäätään olevan ruopattavaa. Mikäli löytyy isoja yli kuution kokoisia kiviä, tulee lisäkustannuksia räjäytystöistä. Paikallinen yrittäjä sanoi, että kyse on kuitenkin vain sadoista euroista.

Eri vaihtoehtoja löytyi sille, mihin ruopattava maamassa läjitetään. Yksi sanoi, että ruopattu märkä maa kannattaa jättää rantaan kuivumaan talven yli. Sitten seuraavana keväänä tulisi tehtäväksi maisemointia ja maanrakennusta. Yksi sanoi, että märkä maa kannattaa viedä pois saman tien. Eri yrittäjillä on erilaisia kuorma-autoja. Jotkut voivat kuljettaa maan märkänä pois. Ja joidenkin kuorma-autosta märkä maa valuu ajettaessa, jonka vuoksi eivät voi kuljetusta tarjota.

Ruopattava kuutiomäärä laskettiin pinta-ala (neliömäärä) kerrottuna ruopattava syvyys. Kukaan ei pystynyt sanomaan ihan tarkkaa kuutiomäärää. Varmaan se onkin hankala sanoa kun kauhaan kuopaisee märkää valuvaa liejua...

Mikäli rannassa kasvaa puita ja rantaan on tarkoitus läjittää, kannattaa puut kaataa etukäteen tai suojata ne. Juurien päälle tuleva märkä maa ei tee puille hyvää, joten puut kuolevat tulevina vuosina kuitenkin. Kuulemma ruopattu maa on hyvääkulkumaata ja kasvualustaa tuleville vuosille. Ensimmäisen pari vuotta ruopattu maa kuivuu, mutta sen jälkeen siinä voi jo kulkea. Jännityksellä odotamme kuinka kauan maa tosiaan kuivuu!

Jokainen meistä asiakkaista tekee ruoppauksesta oman ilmoituksen ELYyn lomakkeella. Suostumukset vesialueen omistajalta ja naapureilta haemme yhteistyössä.

Jäämme odottamaan kylmää talvea ja hyviä jäitä, jotta ruoppaus voidaan toteuttaa tulevana talvena!

Mikäli ruoppaus on teille tuttua, kuulen mielläni kokemuksia millaisen rannan olette tehneet.
Me emme halua loivaa uimarantaa, koska se alkaa kasvaa levää nopeasti ja uiminen leväpohjaisessa matalassa rannassa on epämiellyttävää. Jyrkkä laiturireuna tulisi tehdä kunnon tukista. Mistä tukkeja on ostettu, kuinka pitkään/kuinka monta vuotta kestävät, mitä ovat maksaneet, tarvitseeko niitä huoltaa jne. Löytyykö teiltä kommentteja näihin?

Kuvassa: Tästä ruopataan ja tähän läjitetään.

Ikean kaappien kasaaminen - vain pientä haastetta

Ikean kaappien kasaaminen menee mielestäni sinne Pientä pintaremonttia -kategoriaan. Ei mitään remonttia, ei raskasta, ei kaloreja kuluttavaa, mutta mukavaa ajankulua ja lopputulos on nähtävissä nopeasti.

Olen tosiaan sitä mieltä, että Ikean tuotteiden kasaaminen on mukavaa. Ensimmäistä kertaa olin kasaamassa kaappeja reilu 5 vuotta sitten ja silloin Ikean ohjeet eivät olleet niin hyviä kuin nykyään. Viimeisimmät kasaukset ovat olleet Nordli -lipasto, Brusali -kenkäkaappi ja Stuva -kaappi.

Kasaaminen on mennyt kaikkien tuotteiden osalta hyvin kunhan olen noudattanut ohjetta pilkuntarkasti ja tehnyt kasaamista hitaasti. Jos kiirehtii, valitsee väärän ruuvin ja joutuu irrottamaan. Tai laittaa ruuvin väärään reikään, ja pihdit ovat taas käytössä.

Kuitenkaan Brusali -kenkäkaapin osalta kaikki ei mennyt aivan putkeen. Kasaaminen onnistui, mutta kaksi alimmaista ovea ei liikkunut (tai siis avautunut) kevyesti. Kun oven avasi, joutui vetämään kovasti ja selvästi joku otti kiinni. Kaapin sisäreunaan porattu valmis ruuvinreikä oli liian korkealla, jonka vuoksi muovipidike ylempänä otti kiinni ns. kiskoon.

Jouduin suurentamaan ruuvinreikää alaspäin pienellä poranterällä, jotta sain ruuvin sopivalle korkeudelle. Nyt tekemättä on vielä se, että laitan pienen määrän silikoonia ruuvinreikään, jotta se ei irtoa reiän ollessa nyt liian suuri.

Ennen tätä omavaltaista operaatiota soitin varmuuden vuoksi Ikean asiakaspalveluun kysyäkseni heidän ohjeen tilanteeseen. Takaisinsoittopalvelu toimi hyvin ja noin neljän tunnin kuluttua jättämästäni soittopyynnöstä nuori ystävällinen mies soitti. Hän katsoi ensin kokoamisohjetta puhelimessa ollessaan ja sen jälkeen konsultoi kollegoitaan myymälän puolella. Myymälässä olleen kaapin kaksi alimmaista laatikkoa olivat myös jäykkiä, mutta heidän mukaan niin kuului ollakin. Tämän vuoksi ovet eivät avautuisi herkästi itsestään silloin kun ylimmäistä laatikkoa avaa.

Kiitin asiakaspalvelua heidän näkemyksestä ja kerroin, että joudun kuitenkin tekemään asialle jotain. Ei ole normaalia, että kaapinovea joutuu vetämään voimalla, jotta sen saa auki. Tämä rasittaisi myös kaapin takaseinää, koska kaappi on ruuveilla kiinni seinässä. En siis ollut vakuuttunut Ikean asiakaspalvelun näkemyksestä asiaan. Katsotaan onko silikoonin laittaminen oikea ratkaisu asiaan.

Kuvassa: Ruuvikohta, jota jouduin suurentamaan.

Ostoksilla rautakaupassa ja vertailun hankaluus

3-vuotias tyttäreni leikki eilen olohuoneessa, otti kassin olalleen ja ilmoitti lähtevänsä nyt rautakauppaan. Se hymyilytti. Rautakaupat ovat tulleet tutuiksi meidän tytöille, koska otan heidät usein mukaan ostoksille. 4-kuukautinen kuopukseni (alla) on ehtinyt rautakauppaostoksille jo useaan kertaan.

Kuvassa: Tällaisen kuvan olen ottanut kummastakin tytöstä heidän ollessa parin kuukauden ikäisiä.

Kokemusta on tullut eri liikkeistä sekä sisällä myymälässä että noutopihalla. Noutopihalle ajaessa tulee usein turhautunut olo kun tietää joutuvansa etsimään myyjää ja yrittää saada häneen katsekontaktin, jotta voisi esittää asiansa. Parhaiten noutopiha toimii mielestäni Tammiston Bauhausissa. Siellä on myyjiä tarpeeksi (mutta niitä ei liene liikaa koska hintataso on maltillinen). Negatiivista Bauhausissa on se, että ruuhkaa syntyy kun autot eivät pääse ohittamaan toisiaan. Monesti yrittää olla nopea lastatessani pakettiautoa, mutta silloin tulee helpommin virheostoksia. Ylipäätään rautakaupassa kuluu usein enemmän aikaa kun ennakoin. Minulla aikaa kuluu myös siihen, että otan lapset pois vöistä ja haen kärry, jota en välttämättä muuten tarvitsisi.

En tiedä mikä merkitys on Bauhausin "äänestä kuukauden positiivisin asiakaspalvelija" -kampanjalla, mutta heidän myyjänsä ovat lähes poikkeuksetta hyviä. Pari vuotta sitten sähkötarvikepuolen myyjä oli niukkasanainen, mutta hänkin palveli asiallisesti. Hän lopulta hymyili kun asioin vajaan vuoden ikäisen esikoiseni kanssa liikkeessä neljättä kertaa parin päivän sisällä.

Myyjässä arvostan kokemusta. On hyvä, jos myyjä pystyy kertomaan tuotteesta sen pohjalta, että hahmottaa mistä tuotteesta on kyse ja mitä sillä voi tehdä. Tästä oli hyötyä esim. silloin kun hankin salaojaputken taitosta varten muhvikulmaa. Myyjä osasi tarkasti kertoa miten sen voi liittää Uponorin muihin osiin ja siitä pystyin soveltamaan omiin tarpeisiini.

Bygmaxissa olen käynyt vain kerran (syksyllä 2014). Ostin suuren määrän raakalautaa (onko sellaista sanaa edes olemassa?) ja sahasin ne pakettiautoon sopiviksi paikan päällä. Lautasahalla työ kestikin sitten pidempään kuin ennakoin ja liikkeen sulkemisaika lähestyi. Nuori miesmyyjä tuli kysymään voiko hän auttaa ja sahasi määrittelemääni mittaan minun kanssa laudat. Ele oli mukava; ajatellen että Bygmaxissa ei ole liiaksi asti henkilökuntaa.

Entä sitten rautakauppojen nettisivut ja sähköiset palvelut...
Kaikissa rautakaupoissa poikkeuksetta harmittaa tuotteiden hintojen vertailun hankaluus. Sellaista sivustoa ei olekaan, johon olisi koottuna eri liikkeiden tuotteet hintoineen vertailtavaan muotoon. Yllättävää on, että K-ketjun eri rautakauppojen tuotteet ja hinnat eivät ole samalla sivulla. On siis erikseen käytävä Oulunkylän, Porttipuiston ja K-Rauta 75:n nettisivuilla katsomassa tuotteet ja hinnat. Tässä unohdetaan asiakas! Minä en asiakkaana välitä mistä edellä mainitusta K-Raudasta ostan tuotteen, mutta haluaisin mahdollisimman vähillä klikkauksilla tehdä vertailun tuotteista ja hinnasta ko. ketjun kauppojen välillä. Toisin sanoen. Haluaisin nähdä mahd. vähillä klikkauksilla mistä K-Raudasta saan tarvitsemani tuotteen ja sen hinnan.

Sanomattakin on selvää, että mökillä huonojen nettiyhteyksien päässä kaikkien rautakauppojen sivut ovat toivottoman hitaita. Usein niitä ei saa auki laisinkaan. Tämä johtaa siihen, että usein soitan asiakaspalveluun kysyäkseni jotain tuotetta.

Viime aikoina olen lähettänyt nettisivujen kautta kysymyksiä. Ainakin Bauhaus vastaa kysymyksiin nopeasti (saman päivän sisällä), mutta kyse ei ole chat -tyyppisestä keskustelusta, jossa vastauksen saisi saman tien.

Routaeristeiden asentaminen käsipelillä

Kysyin paikalliselta (mökkimme sijaitsee Kaakkois-Suomessa) maanrakennusalan tai monitoimiyrittäjältä, mitä maksaisi mökin suoristusprojekti ammattilaisen tekemänä. Olin aloittanut kaivamisen jo käsipelillä, mutta hankkeen kokoluokka alkoi askarruttaa ja oli hyvä saada ammattilaisen näkemys hankkeesta. Tuossa vaiheessa yksi 2-metrisistä betonitolpista oli kaivettu "auki". Silloin jo näki, että ympärillä on vain savimaata ja että betonitolppa laskeutuu 10-20 cm kun savea kaivaa alta pois.

Perusongelma oli seuraava: Mökki on perustettu 70-luvun alussa vanhalle merenpohjan alueelle. Piha on savea eikä kukaan tiedä kuinka syvälti sitä on (onko jopa 15 metriä!). Koska mitään routaeristeitä ei ole alun perin laitettu, mökin alla olevat betonitolpat ovat nousseet vuosikymmenien aikana melkoisesti (parista sentistä jopa 10 cm). Sitä myöden mökki on mennyt vinoon. Tavoitteena oli suoristaa tolpat ja laskea niitä niin, että jokainen tolpista on samalla tasolla ja että mökki lepää suorana tolppien päällä.

Kyse on noin 35 neliön kokoisesta hirsimökistä, jonka alla on 11 kpl noin kaksi metriä pitkää tolppaa sekä pari lyhyempää tolppaa. Lopputulos on kuvan mukainen.

Kuvassa: Lopputulos jota projektilla tavoiteltiin. Mökki ja tolpat suorassa ja eristeet varmistamassa, että mökki ei liiku seuraavina vuosikymmeninä.


Yrittäjä sanoi, että missään nimessä hanketta ei kannata tehdä käsin kaivaen ja että paikalle tarvitaan bobcat kaivamaan. Parin päivän päästä ko. yrittäjä tuli paikalle toisen alan yrittäjän kanssa, ja he arvioivat vielä yhdessä kokonaisuutta. Heidän vaihtoehtonsa olivat:
1) Kaivetaan tolppien ympäriltä ja alta savi pois, laitetaan eristeet ja sora tilalle. Lisätään liimapuusta tai muusta tukevasta puumateriaalista tukipöllejä mökin alle. Mökki suoristuu siinä eivätkä tolpat nouse koska soraa on myös tolppien alla.
2) Laitetaan uudet tolpat vanhojen tilalle ja perustetaan ne niin syvälle, että routa ei pääse nostamaan niitä enää.
3) Suoristamisen lisäksi laitetaan mökin lähettyville pumppu, joka pitää mökin ympäristön kuivana, eikä kosteus pääse enää nostamaan tolppia.
Monia muitakin ajatuksia ja vaihtoehtoja pohdittiin eikä kenelläkään ollut selvää ratkaisua siihen, miten mökin saa suoristettua niin, että se ei enää seuraavina vuosikymmeninä nouse roudan voimasta. Minusta oli täysin ymmärrettävää, että yhtä ainoaa ratkaisua ei ollut. Eihän kukaan voi korjata varmuudella vanhaa ja sanoa, että nyt homma toimii varmasti. Olennaista oli, että kumpikaan yrittäjistä ei olisi ottanut kokonaisvastuuta hankkeen toteuttamisesta. He kertoivat omat tuntihintansa, kertoivat mistä bobcatin saa vuokrattua ja lupasivat tulla paikalle aikataulun mukaisesti. Valmista olisi arviolta noin viikossa.

Emme ottaneet yrittäjiä työhön, koska:
- Kumpikaan ei olisi ottanut kokonaisvastuuta onnistumisesta. Mieluummin teen itse väärin ja kannan siitä vastuun.
- Itse kaivamalla, tekemällä asian käsipelin hitaasti, voi hallita mökin liikkeitä paremmin. Jos mökin alta olisi kaivanut tolpat "auki" parissa päivässä, ei olisi ollut tietoa vaikka mökki olisi romahtanut osittain.
- Emme olleet valmiita maksamaan 1000-1500 euron laskua, koska kumpikaan ei antanut kokonaishintaa. Hanke olisi voinut karata täysin käsistä.
- Toinen yrittäjistä antoi vain alvittoman hinnan per työtunti. Jos tällaisen hankkeen olisi ostanut pimeänä ja jokin olisi mennyt pieleen, ei meillä olisi ollut mitään mahdollisuutta vaatia virheistä korvauksia myöhemmin.

Jatkoin kaivamista ja hiljalleen tolppa kerrallaan homma eteni.
1) Ensin kavettiin savea pois.
2) Nitkutettiin tolppaa, joka laskeutui sentti kerrallaan ja jopa yön aikana aina hiukan. (samalla myös se kohta mökistä laskeutui)
3) Laitettiin 5 cm paksua routaeristettä tolpan juurelle ja sen ympärille (ks kuva)
4) Lapioitiin soraa tolpan ympärille
5) Kun kaikki tolpat olivat saaneet saman käsittelyn ja mökki oli suorassa (noin 2 kuukauden työn jälkeen) lapioitiin hiekkaa koko mökin alle ja tolppien ympärille.
6) Laitettiin routaeristeet maan pinnalle ja tolppien juureen (routaeristettä kului maan pinnalle ja mökin alle yhteensä noin 55 neliötä)
7) Lapioitiin hiekkaan routaeristeiden päälle noin 10 cm verran.
8) Laitetaan multaa ja nurmikonsiementä hiekan päälle sille alueelle, johon sataa (ei mökin alle tai ihan mökin reunalle). Tällä vältytään siltä, että merivesi vie styroksit mukanaan kun ja jos se joskus nousee yhtä korkealle kuin noin 10 vuotta sitten ennätysvesien aikaan. Nurmikon juuret sitovat maata.

Routaeristeet eli styroksi tolpan ympärillä sen jälkeen kun tolppa laskettu ja suoristettu.

Tolppa oli 2 metriä pitkä ja valettu kahdesta osasta. Se laskeutui kun maa oli kaivettu ympäriltä pois ja nitkutti sitä edestakaisin.

10 cm paksua styroksia laitettu tolppien ympärille. Styroksia oli helppo leikata sahalla ja kovertaa tarvittaessa puukolla. Mökin piha on nyt täynnä lumihiutaleiden näköistä höttöä.

Viimeinen vaihe (nro 8) on vielä tekemättä tätä kirjoittaessa. Koska suurin työ on tehty, eikä enää tarvitse kömpiä mökin alle kaivamaan savimaata, iskee projektiväsymys ja selkä tarvitsee lepoa.

Kuten sanottu; aikaa tähän kului noin 2,5 kuukautta. Kesä meni, mutta valmista tuli! Tulevat vuodet ja vuosikymmenet näyttävät, onko styroksien laittamisesta ollut hyötyä. Eli nousevatko tolpat vielä ja muuttuuko mökin asento taas hiljalleen. 

Salaojan kaivaminen ja putkiostoksilla

Ehdotin pari vuotta sitten miehelle, että laajentaisimme mökin kuistia. Hän sanoi, että onnistuu vasta sitten kun mökki on suoristettu. Kysyin mitä se vaatii. Hän sanoi, että salaojaputket pitää laittaa maahan mökin ympärille sekä suoristaa betonitolpat, joiden päälle hirsimökki on rakennettu. Vuosi sitten kesälomalla 2014 kaivoin salaojaa varten metrin syvyisen ojan mökin laidalle. Oja johtaa avo-ojaan, joka taas johtaa mereen.

Kesäkuussa kun alkoi olla lämpimiä ilmoja, otin taas lapion kouraan ja aloin kaivaa savea pois betonitolpan ympäriltä.

Kuvassa: Salaoja savimaassa ja betonitolppia aukikaivettuna

Siitä tulikin sitten elämäni suurin hanke. En tiennyt mitään mökin perustuksista, en hahmottanut miten routaeristeitä laitetaan enkä totta puhuen edes tiennyt mikä on salaoja tai routaeriste. Nyt noin kolme kuukautta myöhemmin olen viisaampi koska tekemällä oppii!

Salaojan tarkoitus on johtaa vettä ja kosteutta pois rakennuksen läheltä. Salaojat on nyt kaivettu mökin ympärillä vähän eri syvyyksiin. Osa menee melko lähellä maan pintaa ja tällä kosteammalla reunalla mökistä, putki menee vajaan metrin syvyydessä. (Joku voisi olla sitä mieltä että liian lähellä maan pintaa.)

Salaojaputkessa on pieniä reikiä, jonka vuoksi vesi pääsee putken sisään ja samalla kulkeutuu putkea pitkin pois rakennuksen läheltä kaadon suuntaan. Osa vedestä imeytyy maahan matkan varrella. Mökin kulmalle laitoin myös sadevesikerääjän, jota pitkin rännistä putoava vesi johdetaan pois sadevesiputkia pitkin. Sadevesiputkessa ei ole reikiä, joten kaikki vesi kulkeutuu putkea pitkin. Kaato on kuulemma olennaista. Sitä on nyt ainakin sen vaaditun 1 cm metriä kohden.

Putkiin liittyen minua jäi mietityttämään pari asiaa. Ostin salaojaputket Oulunkylän K-Raudasta. Se ei tunnetusti ole mikään halvin kauppa, mutta monesti joudun miettimään budjettia sekä rahan- että ajankäytön kannalta. Kotona oli odottamassa äidinmaitoa 4-kuukautinen nälkäinen vauva, joten menin lähimpään rautakauppaan ja kysyin asiaa suoraan myyjältä. Oulukylän K-Raudasta löytyy noutopihalta myyjä yleensä pienen odottelun ja/tai etsiskelyn jälkeen. Myyjä ei kertonut, että heillä olisi ollut eri vaihtoehtoja salaojaputkista, joten päätin ottaa sen mitä hän ehdotti ja näytti ensimmäiseksi. Se oli Uponorin vähän tukevampaa putkea

Myyjä olisi voinut kysyä mihin tarkoitukseen se tulee. Meille olisi riittänyt vähän kevyempikin putki. Yritin ajatella ostoksilla käynnin jälkeen, että nyt voin rakentaa vaikka talon sen putken päälle, koska se kestää kuulemma vähän enemmänkin painoa!

Jälkikäteen juttelin K-Rauta 75:n myyjän kanssa ja hän kertoi, että 110 millinen putki on nykyään standardi rakentamiskohteissa. Monet kevyemmät putket ovat 100-millisiä. No, meillä ei ollut rakentamiskohde vaan korjattiin vanhaa ja roudan muokkaamaa kohdetta. Ostin sadevesikerääjän (tai rännikaivon nimellä kulkee kaupassa) ja tarkastuskaivon virkaa ajavan putken liitoksen myöhemmin kesällä K-Rauta 75:stä.

Kuvassa: Sadevesikerääjä asennettuna niin että ojan pohjalla on 90 asteen kulman tekevä putken pala. Ostettu K-Rauta 75:sta myös.

Nämä ostokset on nyt laitettu maahan. Laitoin ojan pohjalle ensin soraa, jotta savi ei pääsisi kulkeutumaan heti putkien sisälle. Päälle tuli lisää soraa. Mökin kulmalla olevan sadevesirännin päähän laitetaan ketjua, joka johtaa pienemmätkin sadevedet suoraan kerääjään eivätkä vedet putoa kerääjän ohi. Yllä olevassa kuvassa on vasta lanka viritetty paikalleen.

Putkien asentamisessa oman hankaluutensa toi se, että putket oliva jäykkiä. Niiden taivuttelu ojan pohjalle vaati vähän aikaa. Muuten homma ei ollut hankalaa. Kärsivällisyyttä tarvittiin siihen, että lappasi soraa kottikärryllinen kerrallaan ja hoiti muita perheenäidin elämän asioita samalla:-)

Ei vain pintaremonttia ja kunto kasvaa

Myös toisella äitiyslomalla nyt vuonna 2015 tuntuu olevan aikaa. Näin oli myös 2012/13 äitiyslomalla, jolloin hallinnoin isotöisen keittiöremontin, hoidin loppuun KTM-opinnot ja matkustin vauvan kanssa Euroopassa. En osaa olla kotona tekemättä mitään ja erilaiset projektit nousevat nyt pintaan. Sen vuoksi blogin pitäminen tuli ajankohtaiseksi.

Kuulemman mukaan en ole ihan tavallinen nainen, kun itse rakennan ja remontoin sekä opettelen kantapään kautta erilaisia kädentaitoja. Mies on kyllä apuna tarvittaessa, mutta kirjoittamaton sääntömme on: apua pitää pyytää jos sitä tarvitsee, ja jos itse jotain aloittaa niin vastuuta ei voi sysätä toiselle jos se ei kiinnosta.

Tärkeintä minulle rakentamisessa ja remontoinnissa on saada asioita valmiiksi. Olen valmis tekemään asioita pitkän kaavan mukaan ja huolella, jos tiedän että valmista ei muuten synny. Viimeisin iso projekti oli mökin suoristaminen, jonka tein 80 prosenttisesti itse ja lopun teki mieheni. Siihen kului noin 200 työtuntia, kärräsin noin 200 kottikärryllistä savimaata pois mökin alta ja lapioin tilalle noin 20 kuutiota soraa ja hiekkaa.

Blogissani kerron menneistä ja tulevista projekteista, jotta voin jakaa tekemisen iloa, saan parannusehdotuksia ja kommentteja sekä voin oppia uutta muilta tekijöiltä. Työskentelen myynnin ja markkinoinnin parissa isossa suomalaisessa yrityksessä. Harrastukseni ei liity työhöni, mutta toki kollegoiden kanssa tulee jaettua ajatuksia esim. Ikean kaappien kasaamisesta ja routaeristeiden soveltuvuudesta.

Ja kun olen nainen, joudun usein keskustelemaan näistä projekteista miesten kanssa. Jotkut naiset ovat kuin äitini: "eikö miehesi voi hoitaa teillä noita rakentamis- ja kaivamistöitä?" Vastaukseni on, että kyllä toki jos hän haluaa tai on kiinnostunut. Mutta silloin minä joudun katsomaan vierestä tumput suorana ja odottamaan hänelle sopivaa aikataulua! En ole hyvä odottamaan ja erilaisten projektien tekemisen otan kunnon kohottamisen näkökulmasta. Voimat kasvaa vähitellen kun lapioi, kantaa, poraa, sahaa ja kasaa itse. Tästä tuleekin blogin nimi. Nostan kuntoa tekemällä asioita, mutta toisaalta projektini eivät ole mitään pieniä eikä kyse ole vain pintaremontista.

Naiset kyllä tekevät Suomessa! Oletteko kiinnittäneet huomiota kuinka paljon naisasiakkaita on suomalaisissa rautakaupoissa ja kuinka monen rakennustarvikeyrityksen johdossa on naisia. Tässä maassa saa tehdä, vaikka ei voimia olisikaan kuin miehillä:-)

Mielelläni kuulen palautetta ja vaihdan ajatuksia remontoinnista, rakentamisesta, kasaamisesta, rautakaupassa käynneistä, merenrannan ruoppauksesta sekä muusta aiheeseen liittyvistä!

Kuvassa lapioin soraa mökin alle sen jälkeen kun mökin betonitolpat on suoristettu ja mökki vaaterissa.