Ikean kaappien kasaaminen - vain pientä haastetta

Ikean kaappien kasaaminen menee mielestäni sinne Pientä pintaremonttia -kategoriaan. Ei mitään remonttia, ei raskasta, ei kaloreja kuluttavaa, mutta mukavaa ajankulua ja lopputulos on nähtävissä nopeasti.

Olen tosiaan sitä mieltä, että Ikean tuotteiden kasaaminen on mukavaa. Ensimmäistä kertaa olin kasaamassa kaappeja reilu 5 vuotta sitten ja silloin Ikean ohjeet eivät olleet niin hyviä kuin nykyään. Viimeisimmät kasaukset ovat olleet Nordli -lipasto, Brusali -kenkäkaappi ja Stuva -kaappi.

Kasaaminen on mennyt kaikkien tuotteiden osalta hyvin kunhan olen noudattanut ohjetta pilkuntarkasti ja tehnyt kasaamista hitaasti. Jos kiirehtii, valitsee väärän ruuvin ja joutuu irrottamaan. Tai laittaa ruuvin väärään reikään, ja pihdit ovat taas käytössä.

Kuitenkaan Brusali -kenkäkaapin osalta kaikki ei mennyt aivan putkeen. Kasaaminen onnistui, mutta kaksi alimmaista ovea ei liikkunut (tai siis avautunut) kevyesti. Kun oven avasi, joutui vetämään kovasti ja selvästi joku otti kiinni. Kaapin sisäreunaan porattu valmis ruuvinreikä oli liian korkealla, jonka vuoksi muovipidike ylempänä otti kiinni ns. kiskoon.

Jouduin suurentamaan ruuvinreikää alaspäin pienellä poranterällä, jotta sain ruuvin sopivalle korkeudelle. Nyt tekemättä on vielä se, että laitan pienen määrän silikoonia ruuvinreikään, jotta se ei irtoa reiän ollessa nyt liian suuri.

Ennen tätä omavaltaista operaatiota soitin varmuuden vuoksi Ikean asiakaspalveluun kysyäkseni heidän ohjeen tilanteeseen. Takaisinsoittopalvelu toimi hyvin ja noin neljän tunnin kuluttua jättämästäni soittopyynnöstä nuori ystävällinen mies soitti. Hän katsoi ensin kokoamisohjetta puhelimessa ollessaan ja sen jälkeen konsultoi kollegoitaan myymälän puolella. Myymälässä olleen kaapin kaksi alimmaista laatikkoa olivat myös jäykkiä, mutta heidän mukaan niin kuului ollakin. Tämän vuoksi ovet eivät avautuisi herkästi itsestään silloin kun ylimmäistä laatikkoa avaa.

Kiitin asiakaspalvelua heidän näkemyksestä ja kerroin, että joudun kuitenkin tekemään asialle jotain. Ei ole normaalia, että kaapinovea joutuu vetämään voimalla, jotta sen saa auki. Tämä rasittaisi myös kaapin takaseinää, koska kaappi on ruuveilla kiinni seinässä. En siis ollut vakuuttunut Ikean asiakaspalvelun näkemyksestä asiaan. Katsotaan onko silikoonin laittaminen oikea ratkaisu asiaan.

Kuvassa: Ruuvikohta, jota jouduin suurentamaan.

Ostoksilla rautakaupassa ja vertailun hankaluus

3-vuotias tyttäreni leikki eilen olohuoneessa, otti kassin olalleen ja ilmoitti lähtevänsä nyt rautakauppaan. Se hymyilytti. Rautakaupat ovat tulleet tutuiksi meidän tytöille, koska otan heidät usein mukaan ostoksille. 4-kuukautinen kuopukseni (alla) on ehtinyt rautakauppaostoksille jo useaan kertaan.

Kuvassa: Tällaisen kuvan olen ottanut kummastakin tytöstä heidän ollessa parin kuukauden ikäisiä.

Kokemusta on tullut eri liikkeistä sekä sisällä myymälässä että noutopihalla. Noutopihalle ajaessa tulee usein turhautunut olo kun tietää joutuvansa etsimään myyjää ja yrittää saada häneen katsekontaktin, jotta voisi esittää asiansa. Parhaiten noutopiha toimii mielestäni Tammiston Bauhausissa. Siellä on myyjiä tarpeeksi (mutta niitä ei liene liikaa koska hintataso on maltillinen). Negatiivista Bauhausissa on se, että ruuhkaa syntyy kun autot eivät pääse ohittamaan toisiaan. Monesti yrittää olla nopea lastatessani pakettiautoa, mutta silloin tulee helpommin virheostoksia. Ylipäätään rautakaupassa kuluu usein enemmän aikaa kun ennakoin. Minulla aikaa kuluu myös siihen, että otan lapset pois vöistä ja haen kärry, jota en välttämättä muuten tarvitsisi.

En tiedä mikä merkitys on Bauhausin "äänestä kuukauden positiivisin asiakaspalvelija" -kampanjalla, mutta heidän myyjänsä ovat lähes poikkeuksetta hyviä. Pari vuotta sitten sähkötarvikepuolen myyjä oli niukkasanainen, mutta hänkin palveli asiallisesti. Hän lopulta hymyili kun asioin vajaan vuoden ikäisen esikoiseni kanssa liikkeessä neljättä kertaa parin päivän sisällä.

Myyjässä arvostan kokemusta. On hyvä, jos myyjä pystyy kertomaan tuotteesta sen pohjalta, että hahmottaa mistä tuotteesta on kyse ja mitä sillä voi tehdä. Tästä oli hyötyä esim. silloin kun hankin salaojaputken taitosta varten muhvikulmaa. Myyjä osasi tarkasti kertoa miten sen voi liittää Uponorin muihin osiin ja siitä pystyin soveltamaan omiin tarpeisiini.

Bygmaxissa olen käynyt vain kerran (syksyllä 2014). Ostin suuren määrän raakalautaa (onko sellaista sanaa edes olemassa?) ja sahasin ne pakettiautoon sopiviksi paikan päällä. Lautasahalla työ kestikin sitten pidempään kuin ennakoin ja liikkeen sulkemisaika lähestyi. Nuori miesmyyjä tuli kysymään voiko hän auttaa ja sahasi määrittelemääni mittaan minun kanssa laudat. Ele oli mukava; ajatellen että Bygmaxissa ei ole liiaksi asti henkilökuntaa.

Entä sitten rautakauppojen nettisivut ja sähköiset palvelut...
Kaikissa rautakaupoissa poikkeuksetta harmittaa tuotteiden hintojen vertailun hankaluus. Sellaista sivustoa ei olekaan, johon olisi koottuna eri liikkeiden tuotteet hintoineen vertailtavaan muotoon. Yllättävää on, että K-ketjun eri rautakauppojen tuotteet ja hinnat eivät ole samalla sivulla. On siis erikseen käytävä Oulunkylän, Porttipuiston ja K-Rauta 75:n nettisivuilla katsomassa tuotteet ja hinnat. Tässä unohdetaan asiakas! Minä en asiakkaana välitä mistä edellä mainitusta K-Raudasta ostan tuotteen, mutta haluaisin mahdollisimman vähillä klikkauksilla tehdä vertailun tuotteista ja hinnasta ko. ketjun kauppojen välillä. Toisin sanoen. Haluaisin nähdä mahd. vähillä klikkauksilla mistä K-Raudasta saan tarvitsemani tuotteen ja sen hinnan.

Sanomattakin on selvää, että mökillä huonojen nettiyhteyksien päässä kaikkien rautakauppojen sivut ovat toivottoman hitaita. Usein niitä ei saa auki laisinkaan. Tämä johtaa siihen, että usein soitan asiakaspalveluun kysyäkseni jotain tuotetta.

Viime aikoina olen lähettänyt nettisivujen kautta kysymyksiä. Ainakin Bauhaus vastaa kysymyksiin nopeasti (saman päivän sisällä), mutta kyse ei ole chat -tyyppisestä keskustelusta, jossa vastauksen saisi saman tien.

Routaeristeiden asentaminen käsipelillä

Kysyin paikalliselta (mökkimme sijaitsee Kaakkois-Suomessa) maanrakennusalan tai monitoimiyrittäjältä, mitä maksaisi mökin suoristusprojekti ammattilaisen tekemänä. Olin aloittanut kaivamisen jo käsipelillä, mutta hankkeen kokoluokka alkoi askarruttaa ja oli hyvä saada ammattilaisen näkemys hankkeesta. Tuossa vaiheessa yksi 2-metrisistä betonitolpista oli kaivettu "auki". Silloin jo näki, että ympärillä on vain savimaata ja että betonitolppa laskeutuu 10-20 cm kun savea kaivaa alta pois.

Perusongelma oli seuraava: Mökki on perustettu 70-luvun alussa vanhalle merenpohjan alueelle. Piha on savea eikä kukaan tiedä kuinka syvälti sitä on (onko jopa 15 metriä!). Koska mitään routaeristeitä ei ole alun perin laitettu, mökin alla olevat betonitolpat ovat nousseet vuosikymmenien aikana melkoisesti (parista sentistä jopa 10 cm). Sitä myöden mökki on mennyt vinoon. Tavoitteena oli suoristaa tolpat ja laskea niitä niin, että jokainen tolpista on samalla tasolla ja että mökki lepää suorana tolppien päällä.

Kyse on noin 35 neliön kokoisesta hirsimökistä, jonka alla on 11 kpl noin kaksi metriä pitkää tolppaa sekä pari lyhyempää tolppaa. Lopputulos on kuvan mukainen.

Kuvassa: Lopputulos jota projektilla tavoiteltiin. Mökki ja tolpat suorassa ja eristeet varmistamassa, että mökki ei liiku seuraavina vuosikymmeninä.


Yrittäjä sanoi, että missään nimessä hanketta ei kannata tehdä käsin kaivaen ja että paikalle tarvitaan bobcat kaivamaan. Parin päivän päästä ko. yrittäjä tuli paikalle toisen alan yrittäjän kanssa, ja he arvioivat vielä yhdessä kokonaisuutta. Heidän vaihtoehtonsa olivat:
1) Kaivetaan tolppien ympäriltä ja alta savi pois, laitetaan eristeet ja sora tilalle. Lisätään liimapuusta tai muusta tukevasta puumateriaalista tukipöllejä mökin alle. Mökki suoristuu siinä eivätkä tolpat nouse koska soraa on myös tolppien alla.
2) Laitetaan uudet tolpat vanhojen tilalle ja perustetaan ne niin syvälle, että routa ei pääse nostamaan niitä enää.
3) Suoristamisen lisäksi laitetaan mökin lähettyville pumppu, joka pitää mökin ympäristön kuivana, eikä kosteus pääse enää nostamaan tolppia.
Monia muitakin ajatuksia ja vaihtoehtoja pohdittiin eikä kenelläkään ollut selvää ratkaisua siihen, miten mökin saa suoristettua niin, että se ei enää seuraavina vuosikymmeninä nouse roudan voimasta. Minusta oli täysin ymmärrettävää, että yhtä ainoaa ratkaisua ei ollut. Eihän kukaan voi korjata varmuudella vanhaa ja sanoa, että nyt homma toimii varmasti. Olennaista oli, että kumpikaan yrittäjistä ei olisi ottanut kokonaisvastuuta hankkeen toteuttamisesta. He kertoivat omat tuntihintansa, kertoivat mistä bobcatin saa vuokrattua ja lupasivat tulla paikalle aikataulun mukaisesti. Valmista olisi arviolta noin viikossa.

Emme ottaneet yrittäjiä työhön, koska:
- Kumpikaan ei olisi ottanut kokonaisvastuuta onnistumisesta. Mieluummin teen itse väärin ja kannan siitä vastuun.
- Itse kaivamalla, tekemällä asian käsipelin hitaasti, voi hallita mökin liikkeitä paremmin. Jos mökin alta olisi kaivanut tolpat "auki" parissa päivässä, ei olisi ollut tietoa vaikka mökki olisi romahtanut osittain.
- Emme olleet valmiita maksamaan 1000-1500 euron laskua, koska kumpikaan ei antanut kokonaishintaa. Hanke olisi voinut karata täysin käsistä.
- Toinen yrittäjistä antoi vain alvittoman hinnan per työtunti. Jos tällaisen hankkeen olisi ostanut pimeänä ja jokin olisi mennyt pieleen, ei meillä olisi ollut mitään mahdollisuutta vaatia virheistä korvauksia myöhemmin.

Jatkoin kaivamista ja hiljalleen tolppa kerrallaan homma eteni.
1) Ensin kavettiin savea pois.
2) Nitkutettiin tolppaa, joka laskeutui sentti kerrallaan ja jopa yön aikana aina hiukan. (samalla myös se kohta mökistä laskeutui)
3) Laitettiin 5 cm paksua routaeristettä tolpan juurelle ja sen ympärille (ks kuva)
4) Lapioitiin soraa tolpan ympärille
5) Kun kaikki tolpat olivat saaneet saman käsittelyn ja mökki oli suorassa (noin 2 kuukauden työn jälkeen) lapioitiin hiekkaa koko mökin alle ja tolppien ympärille.
6) Laitettiin routaeristeet maan pinnalle ja tolppien juureen (routaeristettä kului maan pinnalle ja mökin alle yhteensä noin 55 neliötä)
7) Lapioitiin hiekkaan routaeristeiden päälle noin 10 cm verran.
8) Laitetaan multaa ja nurmikonsiementä hiekan päälle sille alueelle, johon sataa (ei mökin alle tai ihan mökin reunalle). Tällä vältytään siltä, että merivesi vie styroksit mukanaan kun ja jos se joskus nousee yhtä korkealle kuin noin 10 vuotta sitten ennätysvesien aikaan. Nurmikon juuret sitovat maata.

Routaeristeet eli styroksi tolpan ympärillä sen jälkeen kun tolppa laskettu ja suoristettu.

Tolppa oli 2 metriä pitkä ja valettu kahdesta osasta. Se laskeutui kun maa oli kaivettu ympäriltä pois ja nitkutti sitä edestakaisin.

10 cm paksua styroksia laitettu tolppien ympärille. Styroksia oli helppo leikata sahalla ja kovertaa tarvittaessa puukolla. Mökin piha on nyt täynnä lumihiutaleiden näköistä höttöä.

Viimeinen vaihe (nro 8) on vielä tekemättä tätä kirjoittaessa. Koska suurin työ on tehty, eikä enää tarvitse kömpiä mökin alle kaivamaan savimaata, iskee projektiväsymys ja selkä tarvitsee lepoa.

Kuten sanottu; aikaa tähän kului noin 2,5 kuukautta. Kesä meni, mutta valmista tuli! Tulevat vuodet ja vuosikymmenet näyttävät, onko styroksien laittamisesta ollut hyötyä. Eli nousevatko tolpat vielä ja muuttuuko mökin asento taas hiljalleen. 

Salaojan kaivaminen ja putkiostoksilla

Ehdotin pari vuotta sitten miehelle, että laajentaisimme mökin kuistia. Hän sanoi, että onnistuu vasta sitten kun mökki on suoristettu. Kysyin mitä se vaatii. Hän sanoi, että salaojaputket pitää laittaa maahan mökin ympärille sekä suoristaa betonitolpat, joiden päälle hirsimökki on rakennettu. Vuosi sitten kesälomalla 2014 kaivoin salaojaa varten metrin syvyisen ojan mökin laidalle. Oja johtaa avo-ojaan, joka taas johtaa mereen.

Kesäkuussa kun alkoi olla lämpimiä ilmoja, otin taas lapion kouraan ja aloin kaivaa savea pois betonitolpan ympäriltä.

Kuvassa: Salaoja savimaassa ja betonitolppia aukikaivettuna

Siitä tulikin sitten elämäni suurin hanke. En tiennyt mitään mökin perustuksista, en hahmottanut miten routaeristeitä laitetaan enkä totta puhuen edes tiennyt mikä on salaoja tai routaeriste. Nyt noin kolme kuukautta myöhemmin olen viisaampi koska tekemällä oppii!

Salaojan tarkoitus on johtaa vettä ja kosteutta pois rakennuksen läheltä. Salaojat on nyt kaivettu mökin ympärillä vähän eri syvyyksiin. Osa menee melko lähellä maan pintaa ja tällä kosteammalla reunalla mökistä, putki menee vajaan metrin syvyydessä. (Joku voisi olla sitä mieltä että liian lähellä maan pintaa.)

Salaojaputkessa on pieniä reikiä, jonka vuoksi vesi pääsee putken sisään ja samalla kulkeutuu putkea pitkin pois rakennuksen läheltä kaadon suuntaan. Osa vedestä imeytyy maahan matkan varrella. Mökin kulmalle laitoin myös sadevesikerääjän, jota pitkin rännistä putoava vesi johdetaan pois sadevesiputkia pitkin. Sadevesiputkessa ei ole reikiä, joten kaikki vesi kulkeutuu putkea pitkin. Kaato on kuulemma olennaista. Sitä on nyt ainakin sen vaaditun 1 cm metriä kohden.

Putkiin liittyen minua jäi mietityttämään pari asiaa. Ostin salaojaputket Oulunkylän K-Raudasta. Se ei tunnetusti ole mikään halvin kauppa, mutta monesti joudun miettimään budjettia sekä rahan- että ajankäytön kannalta. Kotona oli odottamassa äidinmaitoa 4-kuukautinen nälkäinen vauva, joten menin lähimpään rautakauppaan ja kysyin asiaa suoraan myyjältä. Oulukylän K-Raudasta löytyy noutopihalta myyjä yleensä pienen odottelun ja/tai etsiskelyn jälkeen. Myyjä ei kertonut, että heillä olisi ollut eri vaihtoehtoja salaojaputkista, joten päätin ottaa sen mitä hän ehdotti ja näytti ensimmäiseksi. Se oli Uponorin vähän tukevampaa putkea

Myyjä olisi voinut kysyä mihin tarkoitukseen se tulee. Meille olisi riittänyt vähän kevyempikin putki. Yritin ajatella ostoksilla käynnin jälkeen, että nyt voin rakentaa vaikka talon sen putken päälle, koska se kestää kuulemma vähän enemmänkin painoa!

Jälkikäteen juttelin K-Rauta 75:n myyjän kanssa ja hän kertoi, että 110 millinen putki on nykyään standardi rakentamiskohteissa. Monet kevyemmät putket ovat 100-millisiä. No, meillä ei ollut rakentamiskohde vaan korjattiin vanhaa ja roudan muokkaamaa kohdetta. Ostin sadevesikerääjän (tai rännikaivon nimellä kulkee kaupassa) ja tarkastuskaivon virkaa ajavan putken liitoksen myöhemmin kesällä K-Rauta 75:stä.

Kuvassa: Sadevesikerääjä asennettuna niin että ojan pohjalla on 90 asteen kulman tekevä putken pala. Ostettu K-Rauta 75:sta myös.

Nämä ostokset on nyt laitettu maahan. Laitoin ojan pohjalle ensin soraa, jotta savi ei pääsisi kulkeutumaan heti putkien sisälle. Päälle tuli lisää soraa. Mökin kulmalla olevan sadevesirännin päähän laitetaan ketjua, joka johtaa pienemmätkin sadevedet suoraan kerääjään eivätkä vedet putoa kerääjän ohi. Yllä olevassa kuvassa on vasta lanka viritetty paikalleen.

Putkien asentamisessa oman hankaluutensa toi se, että putket oliva jäykkiä. Niiden taivuttelu ojan pohjalle vaati vähän aikaa. Muuten homma ei ollut hankalaa. Kärsivällisyyttä tarvittiin siihen, että lappasi soraa kottikärryllinen kerrallaan ja hoiti muita perheenäidin elämän asioita samalla:-)

Ei vain pintaremonttia ja kunto kasvaa

Myös toisella äitiyslomalla nyt vuonna 2015 tuntuu olevan aikaa. Näin oli myös 2012/13 äitiyslomalla, jolloin hallinnoin isotöisen keittiöremontin, hoidin loppuun KTM-opinnot ja matkustin vauvan kanssa Euroopassa. En osaa olla kotona tekemättä mitään ja erilaiset projektit nousevat nyt pintaan. Sen vuoksi blogin pitäminen tuli ajankohtaiseksi.

Kuulemman mukaan en ole ihan tavallinen nainen, kun itse rakennan ja remontoin sekä opettelen kantapään kautta erilaisia kädentaitoja. Mies on kyllä apuna tarvittaessa, mutta kirjoittamaton sääntömme on: apua pitää pyytää jos sitä tarvitsee, ja jos itse jotain aloittaa niin vastuuta ei voi sysätä toiselle jos se ei kiinnosta.

Tärkeintä minulle rakentamisessa ja remontoinnissa on saada asioita valmiiksi. Olen valmis tekemään asioita pitkän kaavan mukaan ja huolella, jos tiedän että valmista ei muuten synny. Viimeisin iso projekti oli mökin suoristaminen, jonka tein 80 prosenttisesti itse ja lopun teki mieheni. Siihen kului noin 200 työtuntia, kärräsin noin 200 kottikärryllistä savimaata pois mökin alta ja lapioin tilalle noin 20 kuutiota soraa ja hiekkaa.

Blogissani kerron menneistä ja tulevista projekteista, jotta voin jakaa tekemisen iloa, saan parannusehdotuksia ja kommentteja sekä voin oppia uutta muilta tekijöiltä. Työskentelen myynnin ja markkinoinnin parissa isossa suomalaisessa yrityksessä. Harrastukseni ei liity työhöni, mutta toki kollegoiden kanssa tulee jaettua ajatuksia esim. Ikean kaappien kasaamisesta ja routaeristeiden soveltuvuudesta.

Ja kun olen nainen, joudun usein keskustelemaan näistä projekteista miesten kanssa. Jotkut naiset ovat kuin äitini: "eikö miehesi voi hoitaa teillä noita rakentamis- ja kaivamistöitä?" Vastaukseni on, että kyllä toki jos hän haluaa tai on kiinnostunut. Mutta silloin minä joudun katsomaan vierestä tumput suorana ja odottamaan hänelle sopivaa aikataulua! En ole hyvä odottamaan ja erilaisten projektien tekemisen otan kunnon kohottamisen näkökulmasta. Voimat kasvaa vähitellen kun lapioi, kantaa, poraa, sahaa ja kasaa itse. Tästä tuleekin blogin nimi. Nostan kuntoa tekemällä asioita, mutta toisaalta projektini eivät ole mitään pieniä eikä kyse ole vain pintaremontista.

Naiset kyllä tekevät Suomessa! Oletteko kiinnittäneet huomiota kuinka paljon naisasiakkaita on suomalaisissa rautakaupoissa ja kuinka monen rakennustarvikeyrityksen johdossa on naisia. Tässä maassa saa tehdä, vaikka ei voimia olisikaan kuin miehillä:-)

Mielelläni kuulen palautetta ja vaihdan ajatuksia remontoinnista, rakentamisesta, kasaamisesta, rautakaupassa käynneistä, merenrannan ruoppauksesta sekä muusta aiheeseen liittyvistä!

Kuvassa lapioin soraa mökin alle sen jälkeen kun mökin betonitolpat on suoristettu ja mökki vaaterissa.